Greyhound Racingin syntyvaiheet

Tietolähteenä käytetty: GreyhoundWiki, John Forbes (RacingPost)
Vaikka greyhound rotuna on tuhansia vuosia vanha, niin greyhound racing urheilulajina elää vielä varhaislapsuuttaan. Varhaisimmat maininnat greyhoundista ajamassa keinoviehettä löytyvät vain hiukan toistasataa vuotta sitten, ja rataracing ulottuu ainoastaan noin 70 vuoden päähän. Laji on Suomessa vielä joltisenkin tuntematon, muualla maailmassa se on kuitenkin erittäin suosittua. Ehdoton huippumaa on Australia, jossa Greyhound Racing on vedonlyöjien suosikki.



Greyhoundien juoksukilpailuja - maastossa ja suorilla - vedonlyönteineen on Englannissa harrastettu jo n. 200 vuotta. Sieltä se levisi brittien mukana jokaiseen maankolkkaan. Yhdysvalloissa lajiin innostuttiin vasta tämän vuosisadan alussa, kun sääntöjenmukaista coursingia esiteltiin 1886 ensimmäisen kerran Kansasin Cheyenne Bottomsissa, ja se herättikin paljon huomiota. Aikaisemminkin siellä toki koiria oli, esimerkiksi eräs tunnettu intohimoinen greyhoundharrastaja oli Yhdysvaltain epäonninen ratsuväenkenraali G. A. Custer, jolla oli 40 greyhoundin lauma.

Ensimmäinen yritys esitellä racingiä tapahtui Hendonissa, lähellä Lontoota. Timesin artikkeli tästä innovaatiosta, otsikoituna "Coursing by Proxy", ilmestyi harrastajien luettavaksi 11.9. 1876. Itse kilpailu tapahtui 400 jaardin (366m) suoralla, ja kun uuden lajin uutuuden viehätys katosi, se ei kyennyt ylläpitämään yleisön mielenkiintoa ja kuihtui nopeasti pois. Mitkä tekijät olivat syynä tähän epäonnistumiseen? Noina aikoina Hendoniin oli vaikea päästä ja kulkuvaikeudet olivatkin yhtenä syynä floppaamiseen. Pahin takapakki tuli kuitenkin siitä, että suoran coursing ei tarjonnut tarpeeksi koetusta geyhoundeille ja voitto meni aina väjäämättä nopeimmalle koiralle. Koirat juoksivat pareittain suoralla radalla, ja täytettyä kania vedettiin suoraan eteenpäin pusikkoon piiloon. Tämäntyyppinen "racing" ei kerännyt suurtakaan suosiota ja hävisi aidolle coursingille.

Mekaaninen viehe

Tehtiin lukemattomia kokeiluja yritettäessä luoda keinoviehe ovaaliradalle ja neljälle kaarteelle, jotta kyettäisiin tuomaan alkuperäisyys greyhound racingin uuteen konseptiin. Silti nuo kokeet epäonnistuivat ja ja idea hautautui lähes neljännesvuosisadaksi. Kunnes se tuli uudestaan pintaan, tällä kertaa tuhansien kilometrien päässä Yhdysvalloissa.

Coursing oli 1900-luvun alun aikoihin suosittua Yhdysvalloissa ja Owen Patrick Smithistä tuli urheilun yksi johtavista promoottoreista. Kohtalo oli valinnut oudon arkkitehdin modernille greyhound racingille. Smith oli vedonlyöntiä vastaan ja hänen inhonsa vedonvälittäjiä kohtaan aiheutti melkein keskenmenon uuden urheilun syntymälle. Koska Smith teki uraa järjestämällä suuria coursing-kilpailuja, niin hän joutui vastakkain elävän riistan tappamista vastustavien ryhmien kanssa. Tämä pakotti hänet harkitsemaan asiaa uudestaan sekä pohtimaan keinovieheen mahdollisuutta ja ratakilpailuja. Hänen alkuaikojen yritykset olivat melkoisen keskeneräisiä, ja pitivät sisällään virityksiä, kuten täytetyn kanin kiinnittäminen moottoripyörään.

Vuonna 1919, 14 vuotta ensimmäisestä tapaamisestaan coursing-greyhoundien kanssa, Smith oli onnistunut asentamaan vieheen motorisoituun kärryyn. Owen Patrick Smith olikin patentoinut jo vuonna 1912 Yhdysvalloissa mekaanisen vieheen. Yhdessä George Sawyerin kanssa he avasivat ensimmäisen radan Emeryvilleen Kaliforniaan. Mutta koska Smith oli kieltäytynyt sallimasta vedonlyöntiä radalla, niin hänen Sawyerin kanssa perustamansa yhtiö, Blue Star Amusement Company, kaatui. Syynä oli tappiot, koska he eivät onnistuneet houkuttelemaan yleisöä. Vuotta myöhemmin yhtiökumppanuus uusittiin nimellä International Greyhound Racing Association ja paikkana oli Tulsan rata. Tällä kertaa se oli mahtava menestys, koska Sawyer ei hyväksynyt partnerinsa näkemyksiä ja vaati vedonvälittäjien sallittavan järjestävän vedonlyönnin radalla. Tulsan onnistunut kilpailu avasi tien useiden ratojen rakentamiselle seuraavalla vuosikymmenellä. Smith ja hänen kollegansa osoittivat älykästä näkemystä järjestämällä iltakisoja. "Valojen alla juokseminen" pelasti lajin kilpailulta laukkakisoja vastaan ja takasi sen suosion. O. P. Smith on siis nnykyaikaisen greyhound racingin isä ja vuonna 1926 hän johti yhtymää, joka järjesti kilpailuja 25 radalla. Hän kuoli seuraavana vuonna. Miamissa Floridassa järjestetään vuosittain hänen muistokseen O. P. Smith Classic.

Greyhound Racing leviää Britanniaan

Parissa vuodessa urheilu levisi Yhdisvalloissa ja Charles A. Munn, menestyvä liikemies ja Owen Smithin ystävä, seurasi tarkkaan sen menestystä. Munn, ymmärtäen uuden keinovieheen mahdollisuudet, ei kuitenkaan uskonut Amerikkaan. Hän teki sopimuksen Iso-Britannian oikeuksista Smithin ja Sawyerin kanssa ja siirtyi Englantiin vuonna 1925. Englannissakin coursing näytteli vahvaa roolia urheilun syntymässä, sillä ensimmäinen henkilö, johon Munn oli yhteydessä, oli majuri L. Lyne Dixon. Hän oli brittiläisen maastourheilun, kuten coursingin ja ketunmetsästyksen, johtohahmoja ja Munn voittikin hänet nopeasti asiansa puolelle.

Muiden vaikutusvaltaisten tukijoiden löytäminen olikin sitten huomattavsti vaikeampaa. Nämä kaksi matkustivat ympäri Britanniaa löytääkseen rahoittajia uudelle radalle. Aika ei ollut paras mahdollinen takaajien löytämiseksi, sillä maa oli menossa kohti vuoden 1926 yleislakkoa. Heihin liittyi kuitenkin prikaatinkenraali Alfred Critchley ja hän toi mukanaan sir William Gentlen, joka auttoi keräämään tarvittavan pääoman. Huolimatta kaikista vaikeuksista Greyhound Racing Association Ltd. oli syntynyt. Manchester, jossa oli vahvat yhteydet metsästykseen 20-luvulla, oli mietitty parhaimmaksi paikaksi aloittää greyhound racing ja keräämällään 22 tuhannen punnan pääomalla yritys rakensi stadionin Belle Vuehen, lähelle kaupungin keskustaa. Heinäkuun alussa pidetyt julkiset koejuoksut keräsivät paikallista huomiota ja lopulta greyhound racingin debyytti Iso-Britannissa pidettin lauantaina 24.7.1926. Ensimmäisenä kilpailupäivänä oli kuusi seitsemän koiran lähtöä. Ensimmäinen voittaja oli Mistley kahdeksalla koiranmitalla, kellottamalla 25 sekuntia neljännesmailin (n.402m) matkalla. Kerroin oli 7. 50 vuotta myöhemmin Belle Vuen katsomo nimettiin Mistleyn mukaan... Myöhemmin Belle Vue nosti juoksijoiden määrän seitsemästä kahdeksaan, mutta laskettiin kuuteen vuoden 1928 alussa, pian NGRC:n perustamisen jälkeen.



Yhtä nopeasti laji levisi kahteen tämän päivän valtamaahan, Irlantiin ja Australiaan. Ensimmäinen rata Irlannissa oli elokuussa 1927 avattu Belfastin Celtic Park, jonne vihkiäiskilpailuja tuli katsomaan 3000 ihmistä. Dublinin Shelbourne Park avattiin kuukautta myöhemmin, 8000 katsojaa. Australian ensimmäinen rata oli Sydneyn Harolds Park toukokuussa 1927. On vaikea sanoa, koska greyhound racing saavutti sen aseman, että voitiin sanoa lajin varsinaisesti syntyneen. Ehkä se oli vuoden 1920 Tulsan kilpailu, joka oli ensimmäinen varsinainen onnistunut tapahtuma soikealla radalla ja joka avasi tien useiden ratojen rakentamiselle seuraavalla vuosikymmenellä. Tai ehkä se oli 1925 Derby Lanen avaaminen, sillä siitä varsinainen buumi räjähti. Tuolla ei ole kuitenkaan suurtakaan merkitystä, ainoastaan lajin levinneisyydellä ja suosiolla. Greyhound oli kulkenut pitkän tien Egyptistä mantereen läpi Englantiin ja USA:han. Vain muutamassa vuodessa syntyi maailman pelatuin ja suosituin eläinurheilu siitä, kun Owen Patrick Smith sai kipinän ideaan.

Greyhound Racingin saapuminen Suomeen

Pohjoismaista Tanskassa päästiin ensimmäisen kerran nauttimaan huippunopeista koirista, siellä juostiin jo 1920-luvulla. Suomessa juostiin virallisesti ensimmäisen kerran 1951 ja ensimmäinen rata valmistui vasta 1968 Mikkeliin. Sen jälkeen ratoja on tehty useita, ja niistä on nykyään eri vinttikoirien kilpailukäytössä puolen tusinaa ympäri Suomea. Vaikka isossa maailmassa Greyhound Racing oli jo alkujaan täysin ammattilaista puuhaa, niin Suomessa siitä tuli eri resurssien puutteiden takia harrastus, joka ohjautui Kennelliiton alaisuuteen. Täällä oli - ja on edelleen - vinttikoirakokeita, joihin osallistuivat kaikki ryhmän rodut. Koska nopeus ja juoksuvarmuus eivät olleet ehdottomia vaatimuksia, niin kisat olivat ulkopuolisten mielestä lähinnä pelleilyä, jossa koirat joko pelkästään leikkivät keskenään tai aloittivat tappelun heti lähdön jälkeen. Käytännössä ainoat rodut, jotka kykenivät esittämään täysipainoista ja nautittavaa kilpailemista, olivat greyhound ja whippet. Ja näissäkin kahdessa rodussa enimmäkseen juoksijalinjaiset.

Lisää greyhoundeista

Tutustuu rotuun paremmin alla olevien linkkien kautta. Perustietoa, sekä myös kattava linkkisivu greyhoundien maailmaan. Omat koirani ovat toki saaneet oman sivunsa, myös Supi-pentu jota lämmöllä usein muistelen...

Yleistä:
Greyhoundit
Greyhoundin historia
Racingin alkuvaiheet
Racing Suomessa
Greyhound FAQ
Värikartta
Linkit

Omat greyhoundini:
Daiga Doo
Yukon Gold
Shamrokee (r.i.p)