Pepe ( Yukon Gold ) saapui meille 16.elokuuta 2007, netti-ilmoituksen perusteella jossa 2-vuotiaalle pojalle etsittiin uutta kotia. Pepellä oli taipumusta ulvoa omistajan ollessa töissä. Kaikki keinot oli todellakin kokeiltu, mutta mistään ei ollut apua. Minulla ei ollut mitään sen kummempaa intressiä ottaa uutta koiraa, mutta huomasin että yhdistelmä oli tuttu. Varsinkin Pepen isä, Roanokee, herätti mielenkiintoni. Roanokee on nimittäin meidän Loken isä, ja Loke puolestaan edesmenneen Supin isä.
Roanokee periyttää mahtavaa luonnetta, ja kiinnostuin Pepestä oitis pelkästään sen vuoksi. En jalostusmielessä, en kilpamielessä vaan ihan kotikoirana!
Niinpä menin tapaamaan omistajaa, ja haikeiden jäähyväisten jälkeen Pepe istui takapenkillä kun matkasimme kotiin! Ja herra osoittautui juuri sellaiseksi, kuin kuvittelenkin. Pepessä on hyvin paljon samaa kuin Lokessa. Tavattoman lempeä, hyvähermoinen ja viilipyttymäinen kaveri. Ei riehu eikä pidä melua itsestään... Pepe sulautui hienosti laumaamme, ja kaikki muut koiramme hyväksyvät sen ja leikkivät sen kanssa. Hieno juttu! Pojan kanssa ei oltu käyty radalla aiemmin, mikä toisaalta oli ihan hyväkin asia. Selkä sillä oli osittain jumissa, nuorempana tapahtuneen tällin vuoksi. Kasvattaja Markus Laios on hoitanut Pepeä hienosti, ja mitään vakavampaa selästä ei löytynyt. Jos viettiä löytyy, ja Pepe saadaan ajamaan puhtaasti, ei ole mitään esteitä etteikö poikaa nähtäisi ensi vuonna radalla! Tosin, jos Pepestä ei kisakoiraa tule, en ole ensinkään pettynyt. Päivitän säännöllisesti Pepen galleriaa, poika tykkää poseerata niin kuvia tulee varmasti riittämään.
Tutustuu rotuun paremmin alla olevien linkkien kautta. Perustietoa, sekä myös kattava linkkisivu greyhoundien maailmaan.
Omat koirani ovat toki saaneet oman sivunsa, myös Supi-pentu jota lämmöllä usein muistelen...
Pepe (