Monalee Champion

Väri: valkomusta
Sukupuoli: Uros
Paino: 29 kg ~ 64 lbs
Syntynyt: Elokuu 1973
Crazy Parachute x Sheila At Last

Pyydä ketä tahansa, joka opiskelee kasvattajaksi, nimeämään menestynein ratakoira siitoksessa viimeisen 30 vuoden aikana. Jos hän ei mainitse ensimmäisten joukossa Monalee Championia, opiskeluja kannattaa jatkaa.

Kilpaura:

Tämä musta uros saapui Britanniaan, kolme kuukautta Geoff Hurst's World Cup hattutemppunsa jälkeen. Syyskuussa 1964 syntynyt Monalee Champion oli päässyt finaaliin Enniscorthy's April Stakesilla, ja semeihin Irish Derbyssa. Tämä koira osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi Gay McKennalle. McKenna ehdotti, että Monaleelle parasta olisi päästä pieneen kenneliin. Sopimus saatiinkin aikaiseksi Don Pricelle Watfordiin. Monalee oli tuohon aikoihin ilmoitettu Hackney Salesiin, ja vaikka se ei koskaan esiintynyt radalla niin myyntisäännökset vaativat että että Monalee olisi kaupan. Monaleesta tarjottiin 610 guineaa, ja niinpä se liittyi Hemel Hempsteadin kenneliin, yksityistreenari Frank Conlonille.

Monalee teki NGRC-debyyttinsä 1966 Westhamin Cesarewitchissa. Se voitti ykköskierroksen ensimmäisen lähtönsä ajalla 33.11 (600 jaardia). Monalee voitti myös toisen kierroksen lähtönsä, mutta karsiutui semeissä ja jäi viidenneksi. Finaalin voitti lopulta Rostown Victor, ajalla 34.06.

Seuraavaksi irtosi voitto Harringayssa ajalla 29.14 (525 jaardia). Monalee jätti taaksensa mm. Laurels-voittaja Super Famen. Matka jatkui Stamford Bridgelle, ja Monalee voitti siellä 700 yardin open-kisan, yhdeksällä koiranmitalla aikaan 39.39. Sen jälkeen paluu tapahtui neljän kaarteen kisoihin. Voitto tuli 550-yard openissa White Cityssa, 7,5 koiranmitalla aikaan 30.14. Neljäs voitto tuli Cobb 700:ssa, jossa se voitti nopeimman lähdön aikaan 39.66. Jälleen Monalee ylti finaaleihin, jonka lopulta vei Trojan Silver (jonka jälkeläinen John Silver voitti Englannin Derbyn).

Monalee Champion kulki selvästikin hienosti White Cityssä, ja niinpä joulukuun alussa Frank Conlon lähetti koiran toistamiseen parille 525-yard openille. Se voitti ensimmäisen lähdön aikaan 29.16, ja toisen aikaan 29.06 - hämmästyttävä juoksu ottaen huomioon mikä aika vuodesta oli kyseessä.

Monalee palasi White Cityyn, '66 Longcross Cupiin, ja hattutemppu oli valmis kun voitto tuli 16 koiranmitalla aikaan 30.17. Vaikka Monaleella oli taipumus hävitä finaaleissa, ei tullut kuuloonkaan että koira, jolla oli viiden koiranmitan kaula toiseksi nopeimpaan lyötäisiin tällä kertaa!

Itseasiassa, Monalee ei ainoastaan voittanut finaalia. Hän tiputti 11 sadasosaa pois Fearless Macin kuuden vuoden ikäisestä rataennätyksestä. Runner-up Monaleelle oli Tric Trac, joka hävisi kolmella koiranmitalla. Viisi kuukautta myöhemmin tämä koira palasikin White Cityyn, ja 1967 Englannin Derbyyn. Tämä finaali oli Monaleen ensimmäinen kilpailu Vicki Hollowaylle. Edellinen handleri Frank Conlon oli pakotettu luovuttamaan lisenssinsa, johtuen joistain "ongelmista" kennelinsä kanssa...

Monalee Champion oli nyt voittajasuosikki Derbyyn. Se lepäsi kevään ajan, ja tuli sitten Gold Collariin jossa sitten floppasi. Monalee ei ollut koskaan kotonaan tiukalla Catfordin radalla.

Monalee pääsi Derbyn finaaliin, voittamatta koskaan yhtään kierrosta. Monaleen kannattajat pitivät silti sitä voittajasuosikkina, mutta sille povattiin ainoastaan runner-upin sijaa Stylish Ladin jälkeen. Isompi shokki tulikin, kun Monalee tippui Derbystä ensimmäisellä kierroksella. Vaikkakin Monalee jatkoi juoksuaan huippujen joukossa, tämä kesä jäi mieleen siitä ettei se voittanut yhtään suurta kilpailua.

Tämän jälkeen Monalee Champion meni suosikkina Welsh Derbyn-finaaliin, kellotettuaan nopeimman ajan karsinnoissa. Finaalissa se jäi kuitenkin viimeiseksi. Monalee juoksi vielä kolmanneksi Select Stakesilla, ja niinikään kolmanneksi Wembleyn Summer Cupissa. Conlonin kennel ei suhtautunut nurjasti edes muutamaan flapping-kisaan, mutta niistä ei ole jäänyt aikakirjoihin yksityiskohtaista tietoa...

Siitosura:

Monalee Champion vetäytyi juoksuradoilta marraskuussa 1967, ja Jack Mullanin vaatimuksesta Fred Warrel osti koiran 750 punnalla. Monalee liittyi Mullan's Newry-kenneliin, ja ensimmäinen pentue sai päivänvalonsa kesäkuussa 1968.

Tuon ensimmäisen kuukauden pentujen joukossa olivat mm. Derby finalisti Moordyke Champion, ja St.Leger runner-up Moordyke Monalee. Kuukautta myöhemmin Mic Mac, Sole Aim ja Cobbler vetivät ensihenkäyksensä.

Monalee Champion jätti voittajia kaikkiin kilpailuihin, jotka olivat voittamisen arvoisia. Esimerkkinä Englannin Derby (kahdeksan finalistia!), Irlannin Derby (kolme voittoa - yhdeksän finalistia!), ja Coursing Derby. Monaleesta tuli ensimmäinen uros 20 vuoteen joka jätti kaksi American National Win Championia, Some Prairien ja All-Star Bobbyn.

Monalee sai huomiota amerikkalaiselta jalostus-asiantunjalta, Gary Cuccionelta. Hän oli sitä mieltä, että Monalee Champion oli paras ulkomainen uros maan nartuille viimeiseen 25 vuoteen. Se oli viiden All American-voittajan isä, joukossa mm. Share Profit. Share Profit oli top5-siitosuros kahden vuoden ajan, ja jätti loistavan American Championin ja Flashy Sir Award-voittajan, Profits Andyn.

Monalee oli yli tuhannen pentueen isänä kymmenvuotisen siitosuransa aikana, ja oli sokea kuollessaan kolme kuukautta ennen 14-vuotis synttäreitään. Sen jälkeläiset jatkoivat jalostuksessa, ja näyttelevät edelleen erittäin suurta roolia tämän päivän sukulinjoissa.

Monaleen omasta suvusta:

Monalee itse oli klassisesti jalostettu. Sen isä Crazy Parachute (kolmas 1959 Englannin Derbyssa) on ainoa koira koskaan joka on jättänyt neljä juoksijaa samaan Englannin Derbyn finaaliin, vuonna 1967. Yhteensä Crazy Parachute jätti seitsemän finalistia. Crazyn ainoa Derby-voittaja oli Tric Trac, mutta muita klassikko-voittajia löytyi:

- Scurry Cup (Salthill Sand)
- Laurels (Ambiguous)
- Gold Collar (Shanes Rocket)
- St. Leger (Forward King)
- Grand National x 2 (I'm Crazy, Two Aces)
- Oaks x 2 (Majone, Solerina, Shady Parachute)

Crazy Parachute oli myös TV Trophy-voittajan Spectre II:sen isä, josta tuli aikansa paras stayereiden jättäjä, kahdella St Leger-voittajalla.

Monaleen emä Sheila At Last olisi varmaan paljon vähemmän tunnettu ilman kultapoikaansa Monaleeta. Noin yleisesti, sen pentue Crazy Parachuten kanssa ei varmaankaan ollut Sheilan paras, varsinkaan ratasaavutuksilla mitattuna. Monalee Championin pentuesiskoksiin kuului mm. Monalee Swallow, joka liittyi veljensä seuraan April Stakes-finaaliin. Monalee Swallow juoksi myös kolmanneksi Easter Cupissa ja Guinness 575-finaalissa. Toinen sisko Autumn Rainbow juoksi Enniscorthy Grand Prize-finaalissa, ja Monalee Prince oli puolestaan varsin kelvollinen open-tason stayeri.
1990-luvulle tultaessa, Monalee Championin isälinja jatkui eteenpäin pääasiassa pojanpojan, Daleys Goldin kautta.

Monalee Championin jälkeläisiä:

Jimsun (English Derby)
Sole Aim (Irish Derby/Eng.Laurels)
Wired To Moon (Scurry)
Weston Pete (Grand National)
Dankie (Welsh Derby)
Nameless Pixie (Irish Oaks)
Rapid Maxi (Irish Cesarewitch)
Itsachampion (Irish Cesarewitch)
Greenane Decca (Produce Stakes)
Mic Mac (Guinnes 600)
Tantallons Gift (rataennätys 525-yards Shelbourne)
Waneagle ('77 All American)
Always Noisy ('74 All American)
Dashalong Chief (Scottish Derby)
Tain Mor (Irish Derby)
Shanneys Darkie (Grand National)
Black Banjo (Laurels)
Leaders Champion (Gold Collar)
Special (Irish Grand National x3)
Pick Me (Irish Grand National x2)
First Debenture (Irish Cesarewitch)
Can't Decide (Hollywood World Classic)
Some Prairie ('71 All American)
Monalee Molly ('72 All American)
Share Profit ('73 All American)

• Lähdeaineisto In The Blood
  
• Suomennos Kari Kinnunen
  
• Kuvat greyhound-data.com
  

Ulkomaiset greyt:

2002 Premier Fantasy
1995 Rapid Journey
1994 Some Picture
1993 Staplers Jo
1985 Balalika
1983 Ballyregan Bob
1981 I'm Slippy
1973 Sandman
1971 Skipping Chick
1964 Monalee Champion
1962 Cranog Bet

Kotimaiset greyt:

1999 Mr.Moose
1993 Machine Gun
1987 Black Label