Black Label
Huhtikuun 11.päivä sain sähköpostiviestin: "Velmu kuoli viime viikolla. Jaksaisitko kirjoittaa muistelujutun EGU:n lehteen. Minusta ja Suvista ei kummastakaan ole siihen..." Suruviestin lähetti Black Labelin nuoruuden isäntä Tunkkarin Hanski. Viesti tulvautti oitis mieleeni muistoja veli-Velmun - kuuden sisaren ainoan veljen - pentuajasta, nuoruudesta, yhteisistä lenkeistä, kilpailuista... Velmu oli paitsi korkealle arvostamani kilpakoira, mainio kotikoira sekä läheinen ystäväni. Niinpä, silmät sameina vastasin mielelläni Velmua muistelevani. Pyynnöstä tässäkin lehdessä.
Tuttu näky palkintopallillaVelmusta lähti jo pentuna kehittymään matala ja tiivis, viitteet siitä, että sillä kropalla mennään aikanaan lujaa. Kuten mentiinkin. Korkeutta Velmulle kertyi urokseksi vain 69 cm ja sen kilpailupaino oli 32-33 kg. Kun simäilee menneiden vuosikymmenten GR-lehtiä, toteaa Black Labelin todellakin viihtyneen palkintopallilla. Velmu kilpaili tasaisen varmasti seitsemän kautta, joskin vanhemmiten harvemmin. Startteja kertyi yhteensä 98 ja sijoituksia 53 - 27 - 14. Vain neljä Velmun pitkän uran starteista meni harakoille, kolme niistä viimeisenä avoimen luokan vuonna, kun se kilpaili nestorina nuorten, ja yhä vielä korkeapisteisimpien luokassa. Neljäs pistesijalta putoaminen (4/5) sattui liki 8-vuotiaalle viimeisenä kilpavuonna. Sitä en muista, jäikö Velmu kertaakaan lähdössään viimeiseksi? Ilmeisesti ei, tai ehkä kerran? Ja ajatelkaapa, marraskuussa 8 vuotta täyttävä koira juoksi mm. Hyvinkäällä vielä elokuussa 1995 ikäiselleen tosi huippuajan 17.25. Lienee helppo päätellä, että arvostan senlaatuista kilpakoiran hoitoa, huoltoa, kunnioitusta, mielialan iloisena pitoa kuin Velmu osakseen sai.Taikasanat Velmun menestykselle olivat säännöllisyys ja säästäväisyys, ja myös se että ratakierroksia koiralle vedetiin vasta aikuisena. Eikä milloinkaan turhia kierroksia! Velmu oli siis lupaava paketti jo pienestä pitäen. Nuorena Velmun kanssa vain leikittiin, eikä valmennettu. Kaikki tehtiin koiran ehdoilla, ja niin että sillä oli koko ajan kivaa. Ensimmäisen 280-metrisensä Velmu juoksi 17-kuisena ensimmäisen kilpakauden alkaessa 1989. Kilpastartteja kertyi debyyttivuonna 19 ja sijoituksia 11 - 6- 2. Voittoprosentti oli 58 ja sijoittumisprosentti 100, ja samansuuntainen linja jatkui seuraavina kuutena vuotena. Velmun uralle osuivat sekä maamme talouden kuumat vuodet että syvä lama, mikä luonnollisesti näkyi palkintotasossa. Koska palkintotaso kaikkinensa oli tuolloin ihan muuta mitä se on tänään, Velmun palkintopotti 19.180 markkaa viestii sekin ylivoimasta. Velmu keräsi mantteleitaVelmu oli urallaan mm. Vuoden Tulokas 89', Vuoden Koira '90, Vuoden Koira II '89, Vuoden Koira IV '92 ja pisteet kakkos ja nelossijoituksina aivan huippujen tuntumassa. Avoimen luokan voittoja mantteleineen kertyi Velmulle kertyi: SM '91, Junior Derby '89, Kasvattajakilpailu '89, '90, Serti Derby '89, Kultamantteli neljänä vuonna peräkkäin: '89 - '92. Veteraani urallaan koira juoksi Suomen Mestariksi ja Vuoden Veteraaniksi 1994. Koko urallaan Velmu pääsi viidesti SM-finaalissa palkintopallille ja kahdesti niistä korkeimmalle. Mantteleita ja meriittiä siis kertyi, muttei sentään ihan kaikkea yhdelle koiralle. Masters-voitto nimittäin jäi muuten menestyksekkäältä koiralta saavuttamatta ja "voittovuoron" kilpakumppaneista saivat Niklas, Excalibur ja Mailer kahtena vuonna. Velmun kuusi sisarta nähtiin myös radoilla. Messalina esim. oli mm. Junior Derby II '89, SM II '90, OAKS II -90, Kasvattajakilpailun voittaja 1992 ja Vuoden Koira tilaston kuudes 1990. Polestar-sisko puolestaan kunnostautui sprintillä ollen mm. Vuoden Sprintteri 1991. Kahdesti isänä
Velmun isänisä, irlantilainen Indian Joy voitti Englannin Derbyn 1980. Vuosina '82, '84 Velmun isä Monkey Joe kiihdytti sekä Ruotsin Mestariksi että molempina vuosina myös Vuoden Koiraksi, ja myöhemmin Vuoden Veteraaniksi. Rataennätyksetkin isällä rapisivat, kuten Velmu-pojallakin täällä meillä.
Black Label eli Velmu itse on kahden pentueen isä. Ensimmäinen pentue syntyi Merrygoroundille Funjump-kenneliin 1992. Noista nyt 8-vuotiaista jälkeläisistä muistetaan parhaiten pitkän uran juossut Phileas Fog eli "Vinski". Se voitti mm. Kultamanttelin -94 ja Veteraanikultamanttelin 1997. Samana vuonna Vinski myös jakoi Vuoden Veteraanin arvon velipuolensa Wiseguyn eli "Välkyn" kanssa. Velmun toinen pentue syntyi Nanulille Jaavakallion kenneliin elokuussa 1992. Toisesta pentueesta menestyksekkäimmin kilpailivat jo mainittu Wiseguy ja sen sisar Whizkid Sally, joka on jatkanut Velmun sukua yhdellä pentueella Tarden kanssa elokuussa 1996. Ensimmäisestä pentueesta sukua jatkoi Proud My Self.
Whizkid Sally voitti urallaan mm. Junior Derbyn 1994 velipuoli Phileas Fogin ollessa toinen, OAKSin ja Kasvattajakilpailun 1995 ja veteraanien SM:n '97 veli-Wiseguyn ollessa silloin toinen. Lisäksi Whizkid Sally oli Vuoden Narttu 1994. Ja itse narttujen kilpailuttajana rohkenen sanoa, että juuri legenda Black Labelin tyttärestä Whizkid Sallystä alkoi narttujen esiinnousu ja menestys, joka yhä jatkuu...
Nyt on yksi grey-urheilumme suurista nimistä , legendoista poissa, muttei milloinkaan mielestä. Tänä keväänä katseeni on salaa viipynyt Michaelissa. Yritän nähdä Velmun tyttärenpojassa elävän häivähdyksen isoisästä... LOPPUSANATOn mukava tutkia, millaisia sukutauluja menneiden polvien suomi-greyhoundeilla onkaan. Esimerkiksi Black Labelin sukutaulussa näkyy todella mielenkiintoisia koiria, aikansa huippuja. Isälinjasta löytyy mm. kolmannesta polvesta uros nimeltä Itsachampion, joka oli legendaarisen Monalee Championin parhaita jälkeläisiä. Itsachampionin emä taas ei ollut enempää ja vähempää kuin Cranog Bet - parhaita narttuja Skipping Chickin ohella jalostuksessa. Itseasiassa parhaita, mitä Irlannissa ja Englannissa on koskaan vaikuttanut jalostukseen! Kova yhdistelmä siis. Emälinja onkin sellainen, mitä tämän päivän Suomessa ei juurikaan enää näe. Se on nimittäin kotimaista tuotantoa aina Myrskytuulen Lollipoppiin asti, ja sieltä Ruotsiin. Black Labelin emän puolelta löytyy myös muutakin mielenkiintoista, kuten koira nimeltä Skipping Tim, edellä mainitun Skipping Chickin isä. |
Ulkomaiset greyt:
2002 Premier Fantasy Kotimaiset greyt: |
Väri: Musta