Greyhound FAQOlen kerännyt tähän joitain yleisimpiä kysymyksiä, mitä on tullut vastaan tästä rodusta. Greyhound on monessa suhteessa väärinymmärretty rotu, sitä pidetään vain kilpailuhullujen ihmisten ylijalostettuna kilpavälineenä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Kannattaa tutustua myös GreyhoundWikin laajempaan Greyhound FAQiin. Mistä etsiä tietoa kasvattajista ja pennuista?
Suomessa Kennelliiton alainen rotuyhdistys greyhoundeille on SGY - Suomen Greyhoundyhdistys ry. Lajiliitto greyhound racingin kehittämiseksi Suomessa puolestaan on GRL - Greyhound Racing Liitto. Se ei siis ole rotujärjestö -tai yhdistys. Kuitenkin, jos etsit näyttelylinjaista pentua niin kannattaa suunnata katse SGY:n sivuille. Jos taas haaveilet kilpakoirasta niin oikea osoite on GRL:n pentupalsta. Näyttelygreyhoundia haluavan kannattaa olla sitkeä, sillä pentueita syntyy vain pari vuodessa. Tulevaisuus näyttää, onko suunta paranemaan päin. Ratalinjaisia pentueita syntyy vuodessa noin 10-12, tosin kasvattajiakin on enempi. Näyttelylinjaisen saat noin tonnilla, ratakoirien hinnat taas vaihtelevat 500-1500 euroon. Jopa 3000 euron hintaisiakin pentuja on nähty... tähän vaikuttaa luonollisesti huomattavat vaihtelut astutuskustannuksissa. Miksi greyhoundit ovat jakautuneet kahteen eri linjaan?Tästä kysymyksestä saa usein sen käsityksen, että greyhoundit olisivat jakautuneet puoliksi näyttelykoiriin ja ratakoiriin. Näinhän kuitenkaan asia ei ole. Näyttelygreyden osuus maailman greyhoundeista on murto-osa (jossain on esitetty että 5%) maailman greyhound-populaatiosta. Ja on toki paljon muitakin linjoja kuin nämä kaksi. Ratajuoksijoissakin on Irlannin, USAn ja Australian linjat. Sitten oma lukunsa ovat coursing-koirat, jotka on jalostettu elävän riistan metsästykseen. Niillä on omat linjansa Irlannissa, USA:ssa, Ausseissa, itäblokin maissa ja Venäjällä. Eli mahtava variaatio eri linjoja, ja todella suuri geenipooli. Tästä on myös harrastajalle pelkkää etua. Voi valita sen linjaisen koiran, kuin mikä sopii omiin harrastustoiveisiin. Kuinka paljon kasvattaja haluaa minun kilpailevan?Monilla kilpagreyhoundin hankkimista jarruttaa pelko, että kasvattaja painostaa radalle. Eräs kirjoitti: "Minulle riittäisi vaikkapa 10 kertaa kesässä kisoissa käynti...". Lohdutukseksi voi tosiaan sanoa, että jo kymmenenkin kertaa on todella hyvin. Ahkerimmatkaan kilpailijat eivät kilpaile kuin 15-17 starttia kesässä, ja esim. tänä vuonna Vuoden Koira-titteli on jo ratkaistu 14 startilla. Ja vaikka kilpailisi vieläkin vähemmän, niin tuo tieto on silti tärkeää kasvattajalle, ja voihan olla että juuri ne pari starttia riittävät jonkin klassikkofinaalin voittoon... Kasvattaja toki haluaa nähdä oman jalostustyön tuloksen radalla. Koska siitähän on kyse, kasvattajaa luonnollisesti harmittaa jos on panostanut taloudellisesti ja ajallisesti paljon yhdistelmään, ja vain pari pentua tulee koskaan radalle. Se on todella turhauttava tilanne. Sellaiselle henkilölle, joka on tottunut käymään näyttelyissä ja maastokisoissa saattaa muuten tulla yllätyksenä, kuinka leppoisaa puuhaa kilpaileminen lopulta on! Paikan päällä ei tarvitse viettää aamusta iltaan, muutama tunti ja illaksi kotiin! Joten ei muuta kuin ennakkoluulot romukoppaan. Kannattaakin miettiä, miksi haluaisit kilpagreyhoundin pennun, jos et halua kilpailla ollenkaan? Siitä huolimatta, Suomessakin on kasvattajia jotka myyvät pentuja myös kotikoiriksi. Voi myös soitella kasvattajat läpi, ja kysyä olisiko heillä tietoa hieman vanhemmista kodinvaihtajista? Yksi vaihtoehto on myös ulkomailta adoptointi. Siinäkin kannattaa muistaa, että lentokustannukset ovat yleensa samat kuin ostaisit pennun Suomesta. Lisäksi adoptointi vaatii malttia, koska siihen liittyy paljon paperihommia ja käytännön järjestelyjä. Sopiiko greyhound kerrostaloon?Sopii aivan mainiosti. Greyhound on sisätiloissa hyvin huomaamaton, suorastaan laiska koira. Se ei tarvitse paljoa tilaa, vaan viihtyy omalla pedillään. Itsellä on kokemusta kerrostaloelämästä viiden greyn kanssa, ja ainoa mikä otti päähän oli hissin puuttuminen. Muuten homma toimi hienosti! Paljon merkityksellisempi asia taajamassa asumisessa on vapaanapitomahdollisuus. Jouduimme päivittäin ajamaan autolla hieman syrjempään, jossa oli sitten peltoa missä uskalsi päästää koirat irti. Eli, ei se neliömäärä vaan se ympäristö! Voinko harrastaa muutakin kuin ratajuoksua?
Voit toki. Käytännössä se kuitenkin edellyttää, että koira on rekisteröity Suomen Kennelliittoon. Avopuolison kasvatit ovat käyneet
näyttelyissä, on harrastettu pk-tottista ja bh-koekin siintää tulevaisuuden haaveena. Jotkut harrastavat myös agilitya. Voisi tietysti sanoa,
että jos haluaa todella menestyä näissä lajeissa, kannattaa harkita jotain toista rotua. Se on totta hyvin pitkälti, vaikka eräänä vuonna Ruotsin agility-mestaruuden voittikin greyhound. Miksi kaikkia greyhoundeja ei rekisteröidä Kennelliittoon?Yksinkertaisesti siksi, että Suomen Kennelliitto ei tunnusta greyhoundien kantakirjoja. Tästä syystä, jos suomalainen kasvattaja käyttää vaikkapa ulkomaista siitosurosta tai sen spermaa, rekisteröinti ei onnistu. Tämä on todellakin ongelma, sillä jos käytettäisiin vain niitä uroksia ja narttuja joiden jälkeläiset voitaisiin rekisteröidä Kennelliitoon, jalostusmateriaali jäisi hyvin kapeaksi. Tälläisissä tapauksissa kasvattajat rekisteröivät pentunsa CGRC:hen, joka on yhteinen manner-eurooppalainen kantakirja greyhoundeille. Miksi greyhoundeilla ei käytetä kennelnimeä kisoissa?Tuohon vaikuttaa juuri tuo edellä mainittu rekisteröinti CGRC:hen. Mutta vaikka grey olisikin rekisteröity Kennelliitoon, GRL:n alaisissa kisoissa kennelnimeä ei tarvitse käyttää. GRL kun on täysin Kennelliitosta riippumaton liitto. Näin ollen, näyttelyssä saatetaan nähdä Beevale Adrenaline Rush, ja kisoissa puolestaan pelkkä Adrenaline Rush. Voinko kilpailla greyhoundilla maastokisoissa?
Jotkut kilpailevat, ja ovat menestyneetkin oikein hienosti. Maastokisoissa on kuitenkin suuret riskit. Viehettä vedetään aina koiran edellä, joten grey juoksee niin jumalattoman kovaa kuin kintuista lähtee... tottakai, sama homma radallakin. Vaikka grey on etevä saalistamaan elävää riistaa, niin "metsästystilanne" on täysin erilainen maastokisoissa - elävä jänis hyytyy tosi nopeasti, ja pyrkii alkukiihdytyksen jälkeen pyörimään ympäriinsä ja harhauttamaan saalistajaa (ellei puskaa, risukkoa tai muuta suojapaikkaa ole lähettyvillä). Keinoviehe ei hyydy koskaan. Ajatellaanpa sellaista tilannetta, että radalla on pitkä suora. Greyhound pystyy kiihdyttämään parissa sekunnissa itsensä 60-70km/h vauhtiin. Sitten tuo pitkä suora muuttuu tiukaksi mutkaksi, ja viehe tekee äkillisen 45 asteen kulman. Tuo kun toistuu monta kertaa radan varrella ja vielä kahdesti päivässä - niin greyhoundin nivelet ovat todella kovalla koetuksella. Tähän tietenkin vaikuttaa maastoradan suunnittelu - onko kyseessä tekninen rata, vai rata joka on teknisesti helppo mutta sisältää kohtia jossa grey pystyy kiihdyttämään oikein kunnolla? Riskit ainakin kannattaa selvittää etukäteen. Voiko greyhoundia pitää turvallisesti vapaana?
Kyllä, ja täytyykin pitää. Ota kartta käteesi, ja tarkkaile onko ympäristössäsi järkevän matkan päässä hyviä maastoja, missä ei ole pelkoa että koira karkaisi tielle. Greyn kanssa voi kulkea huoletta metsässä, se osaa kyllä sovittaa vauhtinsa maaston mukaiseksi. Varsinkin, kun sen kanssa on pienestä pitäen kuljettu vaihtelevissa maastoissa! Pelloilla se voikin sitten laittaa vähän enemmän kaasua pohjaan. On tärkeää, että greylle opetetaan luoksetulo aivan pienestä pitäen. Kasvattaja, ja monet koirakirjat antavat hyviä neuvoja siihen. Vinkki: Greyhound on todella ahne herkkujen perään, ja sitä kannattaa hyödyntää... *Miksi ratagreyllä näkee usein kuonokoppia?Tässä tarkoitetaan useimmiten ns. kennelkoppia. Kun greyhoundeja juoksutetaan pareittain tai ryhmässä, joillakin saattaa olla taipumus kiusata juoksukaveria roikkumalla niskassa (tai muuta typerää). Koska greyllä ei ole juurikaan turkkia suojaamassa, ja kireiden lihasten suojana on vain ohut nahka, reikiä tulee herkästi. Suurin syy noihin vekkeihin on kuitenkin yleensä kova vauhti. Eli vaikka kyse olisi vain leikkimisestä, turhia vekkejä saattaa tulla. Ja sehän tietää klinikkamaksuja... kysessä on siis halpa vakuutus, eräänlaista hätävarjelun liioittelua. Kennelkopasta on myös muuta hyötyä. Joillakin on tapana laittaa koira häkkiin työpäivän ajaksi, jos sillä on taipumusta tuhoamiseen. Nuorilla koirilla saattaa olla tähän taipumusta, niinkuin koiraihmiset ovat varmaan huomanneet. Häkkiä paljon fiksumpi tapa on käyttää kennelkoppaa. Kennelkopan rakenne, ja isot reiät mahdollistavat sen, että koira voi juoda vettä sekä syödä nappulaa kopan läpi sujuvasti. Puhumattakaan liikkumisen vapaudesta työpäivän aikana! Kannattaa kuitenkin muistaa, että kennelkoppa ei korvaa koulutusta... Entäpä sitten, jos koiralla on jokin vamma mitä sen ei saisi päästä nuolemaan? Kaulatötteröä mukavampi vaihtoehto: kennelkoppa. Kun nuori koira tottuu kennelkoppaan, se ei edes huomaan sen olemassaoloa. Niinpä aikuisena kisakopan käyttö on sille aivan luonnollista, eikä sitä tarvitse enää erikseen opetella. Kennelkoppaa ei kuitenkaan pidä käyttää väärin... eli ilman syytä sitä ei ole mitään järkeä koirallaan pitää. Mitä eroa on kennelkopilla ja kisakopilla?
Ratagreyhoundeilla käytetään kahdenlaisia koppia. On metalliset kisakopat, ja halvemmat sekä kestävämmät muoviset kennelkopat. Kisakoppien hinta pyörii parinkympin hujakoissa, kennelkoppien hinta taas on vakiintunut n. 7 euroon. Arkikäytössä kennelkoppa on kestävämpi ja turvallisempi, ja sen rakenteesta tulikin jo tuossa edellisessä kysymyksessä. Kisakoppia ei tulisi käytää samaan tapaan arki-oloissa, koska niiden vääntyvä rakenne voi aiheuttaa vaaratilanteita. Kisakoppia on kolmenlaisia, joista ns.lankakopista (englantilainen malli) löytyy myös muovitettu versio. Englantilaisissa kopissa kopan päästä kulkee lanka, joka menee kokonaan koiran pään yli pituussuunnassa. Aussimallissa koppa pysyy päässä kuonon päälle vaakatasossa tulevan langan ja niskalenkin avulla. Sitten on vielä (omituisen näköinen) jenkkikoppa, joita täällä Suomessa ei ainakaan kovin usein näe.
Triviaalia tietoa
|
Lisää greyhoundeista
Tutustuu rotuun paremmin alla olevien linkkien kautta. Perustietoa, sekä myös kattava linkkisivu greyhoundien maailmaan.
Omat koirani ovat toki saaneet oman sivunsa, myös Supi-pentu jota lämmöllä usein muistelen... |
